En nyt onnistukaan kirjoittamaan
tiedostamisesta (siis lähinnä oman arkipäivän toiminnan
tarkkailusta), kun läksinkin kylään kissahoitajaksi. Mutta
onhan noita aiheita – ja yksi, joka aiheuttaa useinkin päänvaivaa,
on ruuan hävikki.
Valtavat määrät, kolmas-osasta puoleen, ruuasta menee maailman laajuisesti hukkaan, joko kotitalouksissa tai sitten ketjun muista lenkeistä. Ja hukkaan heitetyn ruuan tilalle ostetaan, ja tuotetaan, lisää ruokaa, joten ruokaa joudutaan tuottamaan, ja ostamaan, ylimääräisesti oikeaan tarpeeseen nähden. Ja kun muutenkin maata ja kaikkia resursseja on niukasti, niin hei, eikö voitaisi vähän petrata... Hävikki onkin siitä mukava ongelma, että sille pystyy tekemään heti ja ihan itse jotain, poistamaan jopa kokonaan omalta osalta.
Kotona syntyvälle hävikille on vaikka
mitä syitä, alkaen siitä, että ei tunneta ruokien säilyvyys
merkintöjä tai ei luoteta omaan nenään aina lasten (tai omaan)
nirsouteen asti. Minä kuvittelin, etten varmaankaan heitä juurikaan
ruokaa roskiin, mutta asiaa taas tarkasteltuani huomasin, että
kyllähän sitä menee ja ihan tarpeettomastikin. Kätevää olisi,
jos olisi eläimiä, jotka hoitelisivat pahat ruuat parempiin suihin
– mutta sitä odotellessa: miten ruokahävikkiin voisi puuttua
kotona?
Liian suurten ruokamäärien
valmistaminen, että samaa syö monta päivää, ei myöskään
ole hyvä, ruoka saattaa mennä jo loppuviikosta pilalle – tai
vähintään on niin kyllästynyt, että ruoka tekee jo siksikin mieli heittää pois. Tälläiseen pakastaminen on hyvä, ja toisaalta sieltä
löytää siten laiskuuden hetkellä nopeaa syötävää. Pakastankin
nykyään vähän kaiken, mikä uhkaa jäädä syömättömäksi –
tosin ei se pakastaminenkaan liene kovin ympäristöystävällistä, vaan vie paljon energiaa. Parempi olisi edelleen yrittää syödä se, mitä
on...hmm. Ja pakastimen antimiakin on syytä aika-ajoin tarkastaa ja syödä
pois, eikä vain niitä säilöä – tuttua sekin.
Näiden keinojen lisäksi vanhaksi
uhkaavasti meneviä tuotteita voi sirotella erilaisiin ruokiin.
Kaikenlaiset vanhat maitotuotteet piilotan leipätaikinaan.
Leivänkannikat (eikö oikeesti voi niitä kantapaloja koskaan
syödä?) kelpaavat moneen ruokaan täyteaineeksi. Ja mikään minkä
päällä on vanhoja juuston jämiä, ei voi olla pahaa. Näihin
liittyen:
Tähteillä täytetyt munakoisot
yksi munakoiso
n ½ tölkkiä tomaattimurskaa – tai
oikeita tomaatteja, jos sattuvat olemaan menossa vanhaksi
oliiveja tai kapriksia (ne
purkinpohjat)
pakastemaissia
leivän kannikoita
öljyä ½ dl (munakoisojen voiteluun
ja täytteeseen)
mitä sopivaa nyt kaapissa sattuu
olemaan
juustonpaloja, tuorejuuston jämät,
ranskankermaa tms.
ehkä vähän ketsuppia
oreganoa
oreganoa
Halkaistaan munakoisot ja koverretaan
munakoisojen keskelle allas, koverrettu sisus pilkotaan ja
sekoitetaan muiden ainesten kanssa tahnamaiseksi
jutuksi(tomaattimurskaa riittävästi, ettei tule liian kuivaa).
Täytetään öjytyt munakoisot tahnalla, ripotellaan päälle vielä
juustoa. Paistetaan 225 C 30-40 min, kunnes munakoiso on pehmeä. (Ja
oikeastaan tätä ruokaa voi tehdä jopa ilman munakoisoa:
täyteaineet vain uunivuokaan, ehkä vähän enemmän tomaattia tai
tuorejuustoa tms. On vähän kuin köyhä pitsa...:)
Oli hyvää, niin hyvää, ettei edes
kuvaa kerennyt ottaa kuin jälkikäteen.
Jälkkäriksi voi sekoittaa smuutien kaikista vähän ylikypsistä hedelmistä ja edellisvuoden marjoista.
P.S. lisätietoa ruokahävikistä esim. täältä:
Kauppakassista kaatopaikalle, ruokahävikki kotitalouksissa,Silvennoinen ym. 2013: http://jukuri.mtt.fi/bitstream/handle/10024/481106/mttraportti104.pdf
Tai koko ruokaketjun osalta: Ruokahävikki suomalaisessa ruokaketjussa, Silvennoinen ym. 2012, http://www.mtt.fi/mttraportti/pdf/mttraportti41.pdf