28. tammikuuta 2015

Tähderuokaa: täytetyt munakoisot

En nyt onnistukaan kirjoittamaan tiedostamisesta (siis lähinnä oman arkipäivän toiminnan tarkkailusta), kun läksinkin kylään kissahoitajaksi. Mutta onhan noita aiheita – ja yksi, joka aiheuttaa useinkin päänvaivaa, on ruuan hävikki.

Valtavat määrät, kolmas-osasta puoleen, ruuasta menee maailman laajuisesti hukkaan, joko kotitalouksissa tai sitten ketjun muista lenkeistä. Ja hukkaan heitetyn ruuan tilalle ostetaan, ja tuotetaan, lisää ruokaa, joten ruokaa joudutaan tuottamaan, ja ostamaan, ylimääräisesti oikeaan tarpeeseen nähden. Ja kun muutenkin maata ja kaikkia resursseja on niukasti, niin hei, eikö voitaisi vähän petrata... Hävikki onkin siitä mukava ongelma, että sille pystyy tekemään heti ja ihan itse jotain, poistamaan jopa kokonaan omalta osalta.

Kotona syntyvälle hävikille on vaikka mitä syitä, alkaen siitä, että ei tunneta ruokien säilyvyys merkintöjä tai ei luoteta omaan nenään aina lasten (tai omaan) nirsouteen asti. Minä kuvittelin, etten varmaankaan heitä juurikaan ruokaa roskiin, mutta asiaa taas tarkasteltuani huomasin, että kyllähän sitä menee ja ihan tarpeettomastikin. Kätevää olisi, jos olisi eläimiä, jotka hoitelisivat pahat ruuat parempiin suihin – mutta sitä odotellessa: miten ruokahävikkiin voisi puuttua kotona?


Olen huomannut, että ruokakaappeihin kertyy kaikenlaisia aineksia, joista harvemmin tekee mitään ja usein sitä vaan ostaa jotain uutta, jota juuri silloin tekee mieli. Samalla tavalla jääkaapissa pilaantuu puoliksi käytettyjä tuotteita. Eli kaappien tarkastus ennen kauppaan lähtöä – tai ehkä jo ruokalistaa(!!) suunnitellessa (niin, ruokalistankin suunnittelu vähentää osaltaan hävikkiä, niin peri... vanhanaikaiselta (?) kun se kuulostaakin, se on hyvä keino käyttää ruokaa vähän järkevämmin). Tässäpä haastetta täällä kylässä ollessani; jospa käyttäisi jo olemassa olevia aineksia, eikä kävisi kaupassa...? Vaan taitaisi tulla liian helppo haaste, kun olen yksin ja yhdestä, kahdesta ruuasta riittää koko viikoksi. Mutta kotona voisin jatkaa; kehitellä aterioita jonkun olemassa olevan aineksen ympärille...

Liian suurten ruokamäärien valmistaminen,  että samaa syö monta päivää, ei myöskään ole hyvä, ruoka saattaa mennä jo loppuviikosta pilalle – tai vähintään on niin kyllästynyt, että ruoka tekee jo siksikin mieli heittää pois. Tälläiseen pakastaminen on hyvä, ja toisaalta sieltä löytää siten laiskuuden hetkellä nopeaa syötävää. Pakastankin nykyään vähän kaiken, mikä uhkaa jäädä syömättömäksi – tosin ei se pakastaminenkaan liene kovin ympäristöystävällistä, vaan vie paljon energiaa. Parempi olisi edelleen yrittää syödä se, mitä on...hmm. Ja pakastimen antimiakin on syytä aika-ajoin tarkastaa ja syödä pois, eikä vain niitä säilöä – tuttua sekin.

Näiden keinojen lisäksi vanhaksi uhkaavasti meneviä tuotteita voi sirotella erilaisiin ruokiin. Kaikenlaiset vanhat maitotuotteet piilotan leipätaikinaan. Leivänkannikat (eikö oikeesti voi niitä kantapaloja koskaan syödä?) kelpaavat moneen ruokaan täyteaineeksi. Ja mikään minkä päällä on vanhoja juuston jämiä, ei voi olla pahaa. Näihin liittyen:

Tähteillä täytetyt munakoisot

yksi munakoiso
n ½ tölkkiä tomaattimurskaa – tai oikeita tomaatteja, jos sattuvat olemaan menossa vanhaksi
oliiveja tai kapriksia (ne purkinpohjat)
pakastemaissia
leivän kannikoita
öljyä ½ dl (munakoisojen voiteluun ja täytteeseen)
mitä sopivaa nyt kaapissa sattuu olemaan
juustonpaloja, tuorejuuston jämät, ranskankermaa tms.
ehkä vähän ketsuppia
oreganoa


Halkaistaan munakoisot ja koverretaan munakoisojen keskelle allas, koverrettu sisus pilkotaan ja sekoitetaan muiden ainesten kanssa tahnamaiseksi jutuksi(tomaattimurskaa riittävästi, ettei tule liian kuivaa). Täytetään öjytyt munakoisot tahnalla, ripotellaan päälle vielä juustoa. Paistetaan 225 C 30-40 min, kunnes munakoiso on pehmeä. (Ja oikeastaan tätä ruokaa voi tehdä jopa ilman munakoisoa: täyteaineet vain uunivuokaan, ehkä vähän enemmän tomaattia tai tuorejuustoa tms. On vähän kuin köyhä pitsa...:)

Oli hyvää, niin hyvää, ettei edes kuvaa kerennyt ottaa kuin jälkikäteen.



Jälkkäriksi voi sekoittaa smuutien kaikista vähän ylikypsistä hedelmistä ja edellisvuoden marjoista.

P.S. lisätietoa ruokahävikistä esim. täältä:

Kauppakassista kaatopaikalle, ruokahävikki kotitalouksissa,Silvennoinen ym. 2013: http://jukuri.mtt.fi/bitstream/handle/10024/481106/mttraportti104.pdf

Tai koko ruokaketjun osalta: Ruokahävikki suomalaisessa ruokaketjussa, Silvennoinen ym. 2012, http://www.mtt.fi/mttraportti/pdf/mttraportti41.pdf

22. tammikuuta 2015

Ananas-kookoskakku

Edelliseen postauksen pohdiskelu jatkuu, mutta ensin sitä kakkua, synti-kakkua: 



1/2 kookosmaitopurkki, se jähmettynyt osa
Ananasta, yksi purkki tai tuoretta suunnilleen saman verran
11/2 dl kookoshiutaleita
2 dl jauhoja, noin, taikina saa jäädä melko löysäksi
1 dl sokeria
1 muna
1 tl soodaa

Tämä on sellainen ainekset yhteen-ja uuniin kakku... eli kaikki ainekset yhteen vaan, vähän sekoitusta ja uuniin - puolisen tuntia ja 200 C. Vinkki, ehkä punaiset viinimarjat uppoaisivat kookoksen kanssa kakkuun myös - jolloin sokerin määrää pitänee lisätä...


Mutta siis, nyt kun motiivit saatiin edellisessä postauksessa selville, onko "oikein" kuluttamisella sitten mitään merkitystä, hyötyä?

Koska ruokaa kulutetaan niin paljon: joka päivä Suomessakin viisi miljoonaa ihmistä syö viisi ateriaa, joten periaatteessa kuluttajan ruokavalinnoilla on väliä – ainakin isoilla linjoilla; kasviksia vai lihaa. Ruuan ympäristövaikutukset ovat kolmannes kansalaisten kulutuksesta (asuminen ja autoilu muodostavat toiset isot palikat) (ks. esim.). Ja toisaalta; kauppa seuraa kuluttajiensa valikoivuttaa tarkalla korvalla ja sitä kautta ”paremmat” tuotteet saavat enemmän hyllytilaa. Ja pitämällä asiaa esissä – esim. tällaisissa blogeissa kertomalla oikeista kulutusvalinnoistamme (? ), jolloin kauppa myös voi reagoida asiakkaidensa haluihin.

Mutta vaikuttamista ei ehkä pitäisi kokonaan jättää kuluttajien harteille – jo siksikin, että kaikilla ei ole sillä tavalla yhtäsuuria mahdollisuuksia vaikuttaa. Ja toisaalta muodit muuttuvat, ympäristövaikutukset ja -vaatimukset eivät. Siksi tärkeä kanava vaikuttaa on kansalaisuus, ja esim. äänestäminen tai vaikka olemalla virkamies ym. ym. Uskon yhdessä mietittyihin riittävän hyviin rajoihin; jotta ruuantuotanto kaikkialla olisi kohtuullisen saastuttamatonta ja ketään kohtuuttomasti rasittamatonta. Ja kohtuullisesti kohtuullisen hyvää ruokaa pitäisi myös olla kaikkien saavutettavissa.

Eli ne mun ananakset: mikä on tuomio? (huomaa aasinsilta takaisin uskonnolliseen retoriikkaan). Pääasia että olet tunnustanut syntisi ja tiedostanut tekosi. ..? Ehkä ananaksilla ja niiden ostaminen ei ole se vääryys, vaan ne olosuhteet ja käytännöt miten niitä viljellään (siis noin yleisesti, ei koske juuri näitä ananaksia, eikä ehkä ananaksia lainkaan) ja erityisesti se miten luonnonvaroja jaetaan maapallolaisten kesken. Ja mitä minä voisin asialle tehdä... Ostaa reilun kaupan ananaksia? Back to square one...:) Ehkä tärkeintä on tiedostaa tekemisiään ja pyrkiä aina välillä tekemään niille jotain; kuluttamaan vähemmän, kuluttamaan oikeammin, ottamalla yhteyttä kauppaan, tuottajaan, ylikansalliseen yhtiöön, mitäkaikkea... ryhtymällä virkamieheksi. Nyt lisää sitä kakkua, on niin paatoksellista asiaa. Ensikerralla ehkä lisää tiedostamista.

20. tammikuuta 2015

Punajuurikeitto


Ensinnäkin, en löytänyt hyviä lanttuja, niin piti kehitellä punajuuresta: herkullista punajuuri-keittoa!


noin 4:lle
5 punajuurta

3 porkkanaa

sipulia ja valkosipulia maun mukaan

samoin chilitahnaa

pari suolakurkkua

öljyä

mustapippuria ja meiramia

2 dl punaisia linssejä

tarpeeksi vettä

Porkkanat ja punajuuret raastetaan ja sitten kuullotetaan hetki öljyssä, sipulin, valkosipulin ja chilitahnan kanssa. Sitten kaadetaan vettä joukkoon, niin että raastekasa peittyy, annetaan keittyä n. 20 min, sitten lisätään huuhdellut linssit ja keitetään vielä 10 min. Viimeiseksi mausteita ja suolakurkkukuutiot ja annetaan vielä hetki hautua. Sitten voi huutaa: syömään!


Ja sitten pah! Huolimatta hyvistä aikeista ja ehkä kenties vähän liian hyveellisestä kuvasta omasta toiminnasta, huomaankin asiaa mietittyäni kuluttavani melko paljon kaikkea muuta kuin kotimaisia ja eurooppalaisia tuotteita – kuten edellisessä postauksessa mainostin. Jotenkin mitä enemmän olen asiaa miettinyt, sitä enemmän on myös tehnyt mieli ananaksia ja mangoja, kahvia ja teetä, kookosmaitoa ja bataatteja... Kielletty hedelmä, ihan kirjaimellisestikin, houkuttaa... Tästä aasin siltoja pitkin mieltäni pohdituttavaan asiaan: Ylessä oli mielenkiintoinen juttu, miten ruoka on korvannut uskonnon, miten samanlaista retoriikkaa ruuasta käytetään kuin uskonnosta ikään. Minun kiinnostukseni ”puhtaaseen”, synnittömään ruokaan ei lähde ehkä ensisijaiseti ravitsemuksesta vaan enemmin ympäristöasioista, mutta yhtälailla tätä, ja kaikkea muutakin ekoiluun liittyvää voitaisiin tarkastella samasta näkökulmasta; onko ekoilu uusi uskonto? Tai jos ei nyt uskonto, niin, mitä - muoti-ilmiö?
Mitkä minun salaiset motiivit ovat, miksi minä mietin näitä asioita – vaivaan päätäni ruokakaupassa; mikä olisi ympäristön ja toisten ihmisten kannalta paras ostaa? Mitä minä tällä ”hyvistelyllä” haen, miksi minä haluan ostaa ”hyvis” ruokaa (ja ylipäänsä vähän kaikea hyvis tuotteita) – ostaakseni puhtaan omantunnon? Ja ennenkaikkea: onko tässä mitään järkeä/hyötyä?

En tiedä näenkö edessä muuten tuhon; mutta kovin kestämättömältä nykyinen meno tuntuu; tuhlailevalta, tehottomalta, epäjärkevältä ja kohtuuttomalta. Ja miettimisen sijaan tai lisäksi sitä haluaisi myös tehdä jotain. Ja ostaminen ja ostamisen valikoiminen on jokapäiväistä vaikuttamista – ja kovin helppoa; ei tarvitse hytistä mielenosoituksissa, suunnitella salakuvausreissuja navetoihin – kävelet vain kauppaan ja olet hyvis. Ehkä ostamisessa on myös nopeus; vaikuttaa voi tavallaan heti – kun taas vaikka äänestämisen kautta vaikuttaminen, joka tähtää perimmiltään lakien muuttamiseen paremmaksi, on kovin hidasta; usko loppuu, ennenkuin mitään tapahtuu ja sekin, mitä tapahtuu, on yleensä pientä.

Toisaalta moni asia tässä ostamalla vaikuttamisessa vähän arveluttaa. Ensinnäkin; vähennetäänkö kielteisiä ympäristövaikutuksia todella ostamalla – eikö vähemmän ostaminen – ehkä viis siitä mitä – olisi enemmän tärkeää? Toisaalta, ostamatta on aika vaikea elää, varsinkin ruokaa, joten ehkä ostamisen valikointi lienee toiseksi paras vaihtoehto. Mutta jokin tässä vieläkin nakertaa... Valikointi antaa ymmärtää, että on hyviä ja pahoja tuotteita, valitsemalla oikein olen hyvis ja väärin valitsijat ovat pahoja, mutta tässä yhtälössä ei oteta kantaa siihen, pitäisikö niitä vääriä tuotteita lainkaan olla; asia perustellaan yksilön valinnan vapaudella; minulla tulee olla oikeus valita elämäntyyliini, uskomuksiini sopivat tuotteet, muut valitkoon miten haluavat myös. Lainsäädännöllähän on hiukan toisenlainen lähestymistapa; kaikkien tuotteiden pitäisi olla riittävän hyviä; ne eivät vaikka saa saastuttaa yhteiseksi katsomamme turvallisen rajan yli.

Valitsemalla oikeita tuotteita rakennetaan omaa identiteettiä ja edustetaan omaa joukkoa; me, minunkaltaiseni ihmiset ostavat näitä tuotteita. Tässä on jotakin samaa kuin nuoruusaikojeni koulussa, jossa oikeilla ihmisillä oli levikset. Minulla niitä ei ikäväkseni ollut, mutta nyt aikuisena olen voinut korjata asian, osoittamalla ostamalla kuuluvani joukkoon. Tunnistan itsessänikin tämän identiteetin rakentamisen oikeiden tuotteiden avulla ja se ärsyttää ihan himppusen. Ja toisaalta ehkä huvittaakin; vaikka kuinka järjellä tietäisin, että luomu ei välttämättä kaikissa tilanteissa ole sen parempaa kuin tavanomainenkaan ympäristön kannalta, valitsen silti luomun... äh. Ostamalla oikeita tuotteita voi myös pönkittää omaa statustaan; näettekö kuinka hyvä ihminen minä olen... Täällä asiaa on tarkasteltu laajemmin ja mielenkiintoisemmin.

Mutta toisaalta, vaikka ekoilun/ympäristöystävällisen kuluttamisen motiivit voivat joskus olla vähän kyseenalaiset; egon pönkitys ja ryhmään kuuluminen, helppous, ehkä voi meille ihmisille myös nostaa hattua vähän; ehkä tässä on myös vähän sitä että välitämme – ympäristöstä, muista, kaukaisistakin, ihmisistä. Ehkä siksi koska elämämme on niin helppoa, meidän ei tarvitse pelätä esim. nälkää, meillä on varaa ajatella muitakin ihmisiä.

Hmm tästä taitaa tulla niin pitkä pohdiskelu, että tähän väliin tarvitaan jälkiruokaa, eli jatkan tätä nojatuoli-pohdiskelua hetken kuluttua...


12. tammikuuta 2015

Yksinkertainen talvisalaatti


Olenko keksinyt täksipäiväksi jotain jännitävää ruokaa? No en, mennään helpon ja nopean kautta. Minun tekee nyt kevään kunniaksi mieli salaattia, joten: (Ja koska pohdin ensin ja tein sitten, niin tämä on nyt sitten likimain kotimaisista aineksista)



Lehtisalaattia
Pakaste herneitä
Porkkanaa
Kotimaista (hapokasta) omenaa (syksyllä ostetut ovat säilyneet tänne asti!)

Sinappi-hunaja-kastike:

1 reilu tl sinappia
1 reilu tl hunajaa
1/2 dl öljyä
n. puolen sitruunan mehu
ripaus suolaa

Kaupassa ja kotona sohvalla maatessa paljon mietintää aiheuttaa, että valitako kotimainen vai ulkomainen tuote. Kun meidät on nyt tieteellisellä tiedolla vapautettu pohtimasta kuljetusten päästöjä, jotka ovat minimaaliset alkutuotantoon verrattuna (ks. esim. Kausiruokaa-kirja), täytyy siirtyä tuskailemaan kummassa paikassa olisi parempi tuottaa ruokaa. Suomalainen viljely on puhdasta ja ympäristöystävällistä – toisaalta ulkomailla on ympäristöystävällisempää ja järkevää ja lämmintä. Suomessa, ja pohjoismaissa tosiaan käytetään vähemmän erilaisia torjunta-aineita, mutta toisaalta täällä viljely vaatii paljon energiaa (viljan kuivaus, tomaattien kasvatus talvella jne). Lämpimämmässä tulee suuremmat sadot pienemmältä alueelta. Toisaalta ne suomalaiset pienet sadot kyllä riittäisivät ruokkimaan meidät kaikki. Mutta Itämeri saastuu. Ja täällä ei kasva kaikkea hyvää – ja toisaalta olisi kai hyvä etelän pienviljelijälle, jos hän saa tuotteitaan myydyksi minulle. Dilemmaa kerrakseen.

Ei tähän varmaan ole mitään oikeaa ratkaisua. Itse ongelman kanssa kieriskellessäni kelasin, että koska maatalouden aiheuttamat ongelmat realisoituu usein paikanpäällä, eikä niillä ole ainakaan kovin suoraa vaikutusta kauaksi (paitsi kasvihuonekaasujen osalta), olisiko reilua, että syöjä itse kohtaisi ne ikävätkin vaikutukset? Ja toisaalta meillä täällä pohjolassa, ja myös Euroopassa on varaa ja keinoja tehdä myös asioille jotain, parantaa toimintaa. Suurin syy ehkä kotimaisuuden/eurooppalaisuuden suosimiselle voisi olla myös, että täällä ainakin tietää, että työolot ovat työntekijöillä ihan kohtuulliset, ruuan tuotantoon ei liity ihmisoikeus-ongelmia. Sama tilanne lienee useimmissa Euroopan maissa ja tiloilla, mutta kaukomaiden tuotteista ei aina tiedä, kuten olemme saaneet kuulla; suklaa, kahvi, tomaatit... lista on varmasti pitkä.

Toisaalta mikä rajoittaa varsinkin kotimaisten tuotteiden suosimista ja varsinkin kauden mukaan syömistä on, että mitä siitä lantusta ja kaalista ja punajuuresta oikein tekisi? Keksimäni lanttu ja kaaliruuat tuntuvat kamalan vanhanaikaisilta minun makuuni, enkä kyllä keksi niitä kuin muutaman. Kaali salaatti-puolukoilla, uh? Pitäisi olla jotain mausteista; italialais-intialais-itämaistyylistä – perinteisiä Suomalaisia voi sitten syödä jouluna – vai? Ehkä voisi vähän päivittää käsityksiä – ja toisaalta keksiä jotain uutta jännää – lantusta? Haastetta! 


6. tammikuuta 2015

Uusi vuosi ja uusi blogi


Ruokablogi lisä-kiemuralla – tai ehkä tästä muotoutuu pohdiskelu-blogi resepteillä maustettuna. Mutta siis, ideani on pohdiskella, aikani kuluksi ja ihan ääneen, kaikenlaisia ruokaan ja sen tuotantoon liittyviä...juttuja... Siis vaikka ympäristövaikutuksia, ihmisoikeuksia, ei sen ihmeempää. Tähän asti olen hiljaisesti pohtinut ja pähkinyt aina kaupassa ja kotona että onkohan tämä nyt ympäristöystävällistä, onkohan tässä nyt joku poloinen kärsinyt kohtuuttomasti tätä poimiessaan, mistä tämä on kotoisin, mitä se maksaa... Ja koska varmaan moni muukin pohtii näitä asioita, niin blogi...

Mutta ei minulla mitään vastauksia ole, enemmän vain kysymyksiä. Enkä oikeastaan usko, että yksiä oikeita vastauksia onkaan, suurimmasaa osassa kysymyksiä. Siksi blogin pääpaino on varmaan nojatuoli-pohdiskeluilla – ja ehkä joskus otan vähän asioista selvää. Ehkä perimmäisenä motiivina on selventää asioita itselle – tuskailun lomaan puhua järkeä, selvittää asioita, etsiä mittasuhteita. Ja tietysti, on se myös mielenkiintoista ja ehkä se tekee ruuanlaitosta jännittävämpää ja ehkä antaa sille uudenlaista... sisältöä. Ja toisaalta ehkä haastaa keksimään jännittävämpiä ruokia ja myös ympäristöystävällisempiä ja edullisempia (aina hyvä, vai onko?) valintoja.

Ruuanlaittajana olen huoleton; ropsaus tuota ja ripsaus sitä ja paistetaan vähän. Resepteistä luen yleensä kuvan ja keksin loput itse. Siksi olen vielä huonompi kirjoittamaan reseptejä – joskus kyllä yritän olla täsmällisempi kuin nyt. Reseptinluku-vajaavaisuuden takia ruokanikin on yleensä aika yksinkertaista ”perusmättöä”, kasviksista. Tälläkertaa duunasin tälläisen mausteisen punakaalipadan – joka sisältää hyvis kotimaista kaalia ja pahis riisiä... (Ja hmm, ruokakuvien ottajanakaan en taida olla täsmällisin mahdollinen, yleensä ruoka tulee syödyksi ennen kuvausta - ja sitten pitää lavastaa jälkikäteen. Mikä on kyllä ihan hauskaa.)



Punakaalia, puolikas, pilkottu melko hienoksi
Pari porkkanaa

Sipuli

Chilitahnaa maun mukaan

Kanelia, kardemummaa, mustapippuria, juustokuminaa

Öljyä paistamiseen

Riisiä, esim. basmati, pari desiä

Saksanpähkinöitä

Kaikki nämä kattilaan/pannuun yhtäaikaa, paistellaan n. puoli tuntia,miedolla lämmöllä, viimeeksi voi laittaa n. 1/2 dl vettä ja hauduttaa kannen alla, kunnes kasvikset sopivan pehmeitä. Samalla keitetään riisi.

Saksanpähkinöitä, jotka heitetään kattilaan viimeeksi, riisin kanssa, suolaa ja annetaan hetki vielä hautua ja sitten syödään! Ja ruuan jälkeen taas mietitään:

Helppo ja mukava tapa selvittää oman ateriansa ympäristövaikutuksia on FoodWeb sovellus (http://foodweb.ut.ee/foodplate/?lang=fi). Siinä voi lisäillä lautaselle erilaisia aineita ja sovellus laskee ympäristövaikutuksen ja myös terveellisyyden ja altistumisen haitta-aineille. Ympäristövaikutuksia tarkastellaan ilmastovaikutusta, rehevöittävää vaikutusta ja torjunta-aineiden käyttöä.

Tämän padan ympäristövaikutukset olivat arviolta (en nyt ole varma, onko tähän laskettu mukaan eri raaka-aineiden valmistukseen kuluva energia) vain 11 % keskiverto suomalaisen lounaslautasesta. Riisi nosti ympäristövaikutusta 6 prosentti yksiköllä ja sen CO2 päästö oli 100 g suurempi kuin muiden pääainesten yhteensä. Mutta sitten, jos ateriaan olisi lisännyt naudanlihaa, päästö olisi ollut melkein 2 kg, eli kymmenen kertaa suurempi kuin kasvisaterian. Ja rehevöittävä päästö olisi ollut sata kertaa suurempi. Että nyt on yksi asia taas selvitetty ja laitettu kontekstiin ja voi ihan aika huoletta käyttää riisiä jatkossakin. Vaikka tokihan siihen liittyy muitakin vaikutuksia, kuin tässä sovelluksessa mitatut, hmm mitähän ne olisi...

PS. Huomasin tämän jälkeen, että on olemassa jo vähän samaa asiaa käsitetelevä kirja – jossa on hyvät (näköiset) reseptit ja jossa on joka reseptille ilmastovaikutukset plus muuta tietoa ja mietittävää: Kausiruokaa herkuttelijoille ja ilmaston ystäville (Tuuli Kaskinen, Outi Kuittinen, Saija-Riitta Sadeoja, Anna Talasniemi, Teos, Porvoo 2011).