Ruokamietteitä

Yksinkertainen talvisalaatti

Olenko keksinyt täksipäiväksi jotain jännitävää ruokaa? No en, mennään helpon ja nopean kautta. Minun tekee nyt kevään kunniaksi mieli salaattia, joten: (Ja koska pohdin ensin ja tein sitten, niin tämä on nyt sitten likimain kotimaisista aineksista)

Lehtisalaattia

Pakaste herneitä

Porkkanaa

Kotimaista (hapokasta) omenaa (syksyllä ostetut ovat säilyneet tänne asti!)

Sinappi-hunaja-kastike:

1 reilu tl sinappia

1 reilu tl hunajaa

1/2 dl öljyä

n. puolen sitruunan mehu

ripaus suolaa

Kaupassa ja kotona sohvalla maatessa paljon mietintää aiheuttaa, että valitako kotimainen vai ulkomainen tuote. Kun meidät on nyt tieteellisellä tiedolla vapautettu pohtimasta kuljetusten päästöjä, jotka ovat minimaaliset alkutuotantoon verrattuna (ks. esim. Kausiruokaa-kirja), täytyy siirtyä tuskailemaan kummassa paikassa olisi parempi tuottaa ruokaa. Suomalainen viljely on puhdasta ja ympäristöystävällistä – toisaalta ulkomailla on ympäristöystävällisempää ja järkevää ja lämmintä. Suomessa, ja pohjoismaissa tosiaan käytetään vähemmän erilaisia torjunta-aineita, mutta toisaalta täällä viljely vaatii paljon energiaa (viljan kuivaus, tomaattien kasvatus talvella jne). Lämpimämmässä tulee suuremmat sadot pienemmältä alueelta. Toisaalta ne suomalaiset pienet sadot kyllä riittäisivät ruokkimaan meidät kaikki. Mutta Itämeri saastuu. Ja täällä ei kasva kaikkea hyvää – ja toisaalta olisi kai hyvä etelän pienviljelijälle, jos hän saa tuotteitaan myydyksi minulle. Dilemmaa kerrakseen.

Ei tähän varmaan ole mitään oikeaa ratkaisua. Itse ongelman kanssa kieriskellessäni kelasin, että koska maatalouden aiheuttamat ongelmat realisoituu usein paikanpäällä, eikä niillä ole ainakaan kovin suoraa vaikutusta kauaksi (paitsi kasvihuonekaasujen osalta), olisiko reilua, että syöjä itse kohtaisi ne ikävätkin vaikutukset? Ja toisaalta meillä täällä pohjolassa, ja myös Euroopassa on varaa ja keinoja tehdä myös asioille jotain, parantaa toimintaa. Suurin syy ehkä kotimaisuuden/eurooppalaisuuden suosimiselle voisi olla myös, että täällä ainakin tietää, että työolot ovat työntekijöillä ihan kohtuulliset, ruuan tuotantoon ei liity ihmisoikeus-ongelmia. Sama tilanne lienee useimmissa Euroopan maissa ja tiloilla, mutta kaukomaiden tuotteista ei aina tiedä, kuten olemme saaneet kuulla; suklaa, kahvi, tomaatit... lista on varmasti pitkä.

Toisaalta mikä rajoittaa varsinkin kotimaisten tuotteiden suosimista ja varsinkin kauden mukaan syömistä on, että mitä siitä lantusta ja kaalista ja punajuuresta oikein tekisi? Keksimäni lanttu ja kaaliruuat tuntuvat kamalan vanhanaikaisilta minun makuuni, enkä kyllä keksi niitä kuin muutaman. Kaali salaatti-puolukoilla, uh? Pitäisi olla jotain mausteista; italialais-intialais-itämaistyylistä – perinteisiä Suomalaisia voi sitten syödä jouluna – vai? Ehkä voisi vähän päivittää käsityksiä – ja toisaalta keksiä jotain uutta jännää – lantusta? Haastetta!