Ruokamietteitä

Punajuurikeitto

Ensinnäkin, en löytänyt hyviä lanttuja, niin piti kehitellä punajuuresta: herkullista punajuuri-keittoa!

noin 4:lle

5 punajuurta

3 porkkanaa

sipulia ja valkosipulia maun mukaan

samoin chilitahnaa

pari suolakurkkua

öljyä

mustapippuria ja meiramia

2 dl punaisia linssejä

tarpeeksi vettä

Porkkanat ja punajuuret raastetaan ja sitten kuullotetaan hetki öljyssä, sipulin, valkosipulin ja chilitahnan kanssa. Sitten kaadetaan vettä joukkoon, niin että raastekasa peittyy, annetaan keittyä n. 20 min, sitten lisätään huuhdellut linssit ja keitetään vielä 10 min. Viimeiseksi mausteita ja suolakurkkukuutiot ja annetaan vielä hetki hautua. Sitten voi huutaa: syömään!

Ja sitten pah! Huolimatta hyvistä aikeista ja ehkä kenties vähän liian hyveellisestä kuvasta omasta toiminnasta, huomaankin asiaa mietittyäni kuluttavani melko paljon kaikkea muuta kuin kotimaisia ja eurooppalaisia tuotteita – kuten edellisessä postauksessa mainostin. Jotenkin mitä enemmän olen asiaa miettinyt, sitä enemmän on myös tehnyt mieli ananaksia ja mangoja, kahvia ja teetä, kookosmaitoa ja bataatteja... Kielletty hedelmä, ihan kirjaimellisestikin, houkuttaa... Tästä aasin siltoja pitkin mieltäni pohdituttavaan asiaan: Ylessä oli mielenkiintoinen juttu, miten ruoka on korvannut uskonnon, miten samanlaista retoriikkaa ruuasta käytetään kuin uskonnosta ikään. Minun kiinnostukseni ”puhtaaseen”, synnittömään ruokaan ei lähde ehkä ensisijaiseti ravitsemuksesta vaan enemmin ympäristöasioista, mutta yhtälailla tätä, ja kaikkea muutakin ekoiluun liittyvää voitaisiin tarkastella samasta näkökulmasta; onko ekoilu uusi uskonto? Tai jos ei nyt uskonto, niin, mitä - muoti-ilmiö?

Mitkä minun salaiset motiivit ovat, miksi minä mietin näitä asioita – vaivaan päätäni ruokakaupassa; mikä olisi ympäristön ja toisten ihmisten kannalta paras ostaa? Mitä minä tällä ”hyvistelyllä” haen, miksi minä haluan ostaa ”hyvis” ruokaa (ja ylipäänsä vähän kaikea hyvis tuotteita) – ostaakseni puhtaan omantunnon? Ja ennenkaikkea: onko tässä mitään järkeä/hyötyä?

En tiedä näenkö edessä muuten tuhon; mutta kovin kestämättömältä nykyinen meno tuntuu; tuhlailevalta, tehottomalta, epäjärkevältä ja kohtuuttomalta. Ja miettimisen sijaan tai lisäksi sitä haluaisi myös tehdä jotain. Ja ostaminen ja ostamisen valikoiminen on jokapäiväistä vaikuttamista – ja kovin helppoa; ei tarvitse hytistä mielenosoituksissa, suunnitella salakuvausreissuja navetoihin – kävelet vain kauppaan ja olet hyvis. Ehkä ostamisessa on myös nopeus; vaikuttaa voi tavallaan heti – kun taas vaikka äänestämisen kautta vaikuttaminen, joka tähtää perimmiltään lakien muuttamiseen paremmaksi, on kovin hidasta; usko loppuu, ennenkuin mitään tapahtuu ja sekin, mitä tapahtuu, on yleensä pientä.

Toisaalta moni asia tässä ostamalla vaikuttamisessa vähän arveluttaa. Ensinnäkin; vähennetäänkö kielteisiä ympäristövaikutuksia todella ostamalla – eikö vähemmän ostaminen – ehkä viis siitä mitä – olisi enemmän tärkeää? Toisaalta, ostamatta on aika vaikea elää, varsinkin ruokaa, joten ehkä ostamisen valikointi lienee toiseksi paras vaihtoehto. Mutta jokin tässä vieläkin nakertaa... Valikointi antaa ymmärtää, että on hyviä ja pahoja tuotteita, valitsemalla oikein olen hyvis ja väärin valitsijat ovat pahoja, mutta tässä yhtälössä ei oteta kantaa siihen, pitäisikö niitä vääriä tuotteita lainkaan olla; asia perustellaan yksilön valinnan vapaudella; minulla tulee olla oikeus valita elämäntyyliini, uskomuksiini sopivat tuotteet, muut valitkoon miten haluavat myös. Lainsäädännöllähän on hiukan toisenlainen lähestymistapa; kaikkien tuotteiden pitäisi olla riittävän hyviä; ne eivät vaikka saa saastuttaa yhteiseksi katsomamme turvallisen rajan yli.

Valitsemalla oikeita tuotteita rakennetaan omaa identiteettiä ja edustetaan omaa joukkoa; me, minunkaltaiseni ihmiset ostavat näitä tuotteita. Tässä on jotakin samaa kuin nuoruusaikojeni koulussa, jossa oikeilla ihmisillä oli levikset. Minulla niitä ei ikäväkseni ollut, mutta nyt aikuisena olen voinut korjata asian, osoittamalla ostamalla kuuluvani joukkoon. Tunnistan itsessänikin tämän identiteetin rakentamisen oikeiden tuotteiden avulla ja se ärsyttää ihan himppusen. Ja toisaalta ehkä huvittaakin; vaikka kuinka järjellä tietäisin, että luomu ei välttämättä kaikissa tilanteissa ole sen parempaa kuin tavanomainenkaan ympäristön kannalta, valitsen silti luomun... äh. Ostamalla oikeita tuotteita voi myös pönkittää omaa statustaan; näettekö kuinka hyvä ihminen minä olen... Täällä asiaa on tarkasteltu laajemmin ja mielenkiintoisemmin.

Mutta toisaalta, vaikka ekoilun/ympäristöystävällisen kuluttamisen motiivit voivat joskus olla vähän kyseenalaiset; egon pönkitys ja ryhmään kuuluminen, helppous, ehkä voi meille ihmisille myös nostaa hattua vähän; ehkä tässä on myös vähän sitä että välitämme – ympäristöstä, muista, kaukaisistakin, ihmisistä. Ehkä siksi koska elämämme on niin helppoa, meidän ei tarvitse pelätä esim. nälkää, meillä on varaa ajatella muitakin ihmisiä.

Hmm tästä taitaa tulla niin pitkä pohdiskelu, että tähän väliin tarvitaan jälkiruokaa, eli jatkan tätä nojatuoli-pohdiskelua hetken kuluttua...