Haa - olinkin oikeassa, että lihansyöntiin oikeastikin tuntuu liittyvän jonkinlainen syyllisyys. Tai ainakin lihansyönti - ja samanaikainen eläimistä välittäminen aiheuttaa pientä henkistä nirhamaa, jonka ylipääsemiseksi ihmisillä on kaikenlaisia vippaskonsteja. Lihansyönnin psykologian tutkimus tuntuukin olevan aika kuumaa juuri nyt - asiallisemmissakin yhteyksissä pohditaan, miten siitä voitaisiin päästä eroon tai vähentää..
Lihansyöjän paradoksi on se, että välittää eläimistä, mutta samalla tapattaa niitä syötäväksi. Tästä syntyy ikävä henkinen tila, kongnitiivinen dissonanssi (Wikipediassa), jossa arvot ja toiminta eivät vastaa toisiaan. Useimmat päättävät ratkaista asian arvoja muuttamalla, se lienee helpompaa. Lihansyöjien on havaittu lajittelevan eläimiä kahteen kastiin: syötävien eläinten arvellaan olevan vähemmän kipu- ja kärsimysherkkiä ja ne mielelletään vähemmän mielekkäiksi/tietoisiksi kuin ei syötävät eläimet. Mielenkiintoisesti tämä jaottelu tapahtuu ennen lihansyöntiä - on siis kyse asenteesta eläimiä kohtaan - mutta myös liha-aterian jälkeen; syöty eläin miellettiin vielä enemmän mielettömäksi lihan syönnin jälkeen ja pähkinän syönnin jälkeen syötävien eläinten mielekkyydestä saatiin rohkeampia arvioita. Ihminen on mestari selittämään itsensä itselleen parhain päin. Toisaalta, olisiko tässä toivoa - jos kasvisaterioiden syönti lisääntyisi mistä tahansa syystä, voisivatko ihmisten asentet eläimiin muuttua samalla - tätähän jo pohdin viimeeksikin..
Itse lihansyöjiin näyttäisi liittyvän tiettyjä piirteitä - tai ehkä ennemminkin kasvissyöjien ja lihansyöjien välillä on eroja, jotka ehkä ovat mutu-tuntumallakin havaittavissa. Lihansyöntiin näyttäisi liittyvän konservatiivisuus ja tietynlainen oikeistolaisten arvojen kannattajuus (tämä nyt ei ehkä niin selkeää euroopassa kuin Amerikassa, jossa monet tutkimuksista tehty), kasvissyöntiin enemmän liberaalisuus ja universalistiset arvot. Lihansyöjät ovat enemmän auktoriteettiuskoisia ja pitävät luonnollisena asioiden tilana, että ihmisten kesken ja ihmisten ja eläinten välillä on hierarkioita, valta suhteita: toiset vain ovat toisten yläpuolella ja that's it . Eroja on nähtävissä jopa aivojen toiminnan tasolla: kasvissyöjillä ja lihansyöjillä aivojen eri alueet aktivoituvat katsottaessa kuvia eläinten (ja ihmisten) kärsimyksistä (Filippi et al. 2010 täällä).
Mututuntuman mukaan ja tutkimuksissakin on myös vahvistettu, että mieheys liittyy lihansyöntiin vahvasti. Kun ruoka hankittiin metsästämällä ja keräilemällä, miehet olivat niitä jotka metsästivät ja vielä nykyäänkin pätee, että miehinen mies ei mitään salaattia syö. On havaittu, että miehillä ja naisilla on eri tavat oikeuttaa lihansyöntiään; tai oikeastaan miehet eivät oikeuta, vaan syövät lihaa hyvillä mielin. Miehet mielsivät eläimet vähemmän kärsiviksi, uskoivat enemmän
ihmisten ja eläinten väliseen hierarkiaan ja perustelivat myös sillä,
että ihmisen (ihmiskunnan) "kohtalo" on syödä lihaa. Naiset sen sijaan söivät lihaa huonolla omallatunnolla ja heidän strategiansa oli vältellä sitä tietoa, että liha tulee oikeasti jostain eläimestä. Oman raportoinnin mukaan miehet myös söivät enemmän lihaa kuin naiset, tosin naiset saattoivat myös ali-ilmoittaa syömänsä lihan määrän .
Mitä tämä sitten tarkoittaa - annettua asioiden tilaa: tällaiset ja tällaiset ihmiset vain ovat luotuja syömään paljon lihaa, eikä mitään sen muuttamiseksi voida tehdä? Ei ollenkaan, sillä tässähän liha on vain väline, jonka kulttuurisesti on päätetty liittää tiettyihin arvoihin. Lihansyöntiin liitettyjen arvojen kulttuurisidonnaisuudesta kertoo paljon se, että Intiassa, missä on suuri joukko kasvissyöjiä (jotka useinmiten kasvavat kasvissyöntiin syntymästä lähtien), kasvissyöjät olivat enemmän konservatiivisia ja lihansyönti nähtiin rikkomuksena näitä konservatiivisia arvoja vastaan. Toisaalta mekanismit oikeuttaa eläinten syöminen tuntuu olevan sama kaikkialla: syötävät eläimet nähtiin kaikkialla vähemmän kärsimyskykyisiksi ja mielekkäiksi kuin ne joiden syömistä pidettiin paheksuttavana, eläimen laji vain vaihteli paikasta toiseen.
Tämä on kyllä tavattoman mielenkiintoinen kenttä kaivautua vielä syvemmälle, mutta ehkä nyt voisi keskittyä pohtimaan sen muutosta. Tai että, kun nyt tiedetään lihansyönnin syitä, edes osittain, miten siihen voitaisiin tarttua ja muuttaa sitä vähän vähäisemmäksi - tai kaikki lihansyöjät kasvissyöjiksi?
Koska lihaan liitetään kaikenlaisia kulttuurisesti vaihtelevia mielikuvia voitaisiin lihansyöntiin vaikuttaa muuttamalla mielikuvia - tekemällä lihansyönnistä vastenmielisempää - tai kasvissyönnistä hyväksyttävämpää - esim. miehekkäämpää. Kasvikset pitäisi brändätä miehekkäiksi, jotta kovempikin mies voisi niihin tarttua. Tällainen on tuttua terveysvalistuskampanjoista: nykyäänhän myös pohjois-karjalainen mies voi syödä margariinia ja vähentää suolaa.
Toisaalta, muutos voi käydä, miehille, vähän huomaamattakin, koska naiset ovat enemmän kiinnostuneita kasviksista, voi muutos tapahtua pikkuhiljaa keittiön kautta (mikä on tietysti naisten luontaista valtakuntaa (??)). Mikä sitten vetoaisi naisiin, jotka valitsevat perheelle kananpojan marinoituja siipiä illalliseksi?
Kemikaalicoktail-blogissakin oli asiasta pohdintaa: miksi on niin vaikea muuttaa tottumuksiaan ja ruveta esim. kasvissyöjäksi? Vaikka pinnanalla vaikuttaisivatkin perustavammanlaatuiset syyt, arkipäivän valintatilanteissa - kasvista vai lihaa - arkipäiväisemmät asiat ratkaisevat: mitä ruokaa laittaisi: mitä ruokia keksii, mikä on helppoa, mitä on tarjolla, mitä maksaa, mistä perhe tykkää, mitä osaa tehdä.. Jos ei tule mieleen yhtään kasvisruokaa, on hankala valita kaupasta aineksia sitä varten. Tai jos ravintolassa ei ole kasvisruokavaihtoehtoa.
Ruokakulttuuri myös vaikuttaa, kansallinen ja perheen sisäinen; minkälaisiin ruokiin on totuttu. Pohjoiset kulttuurit ovat perinteisesti olleet aika lihaan painottuvia - mutta kyllähän täälläkin on syöty kasviksiakin; porkkanoita, lanttuja, kaaleja ja viljatkin ovat kasviksia.. Toisaalta ruokakulttuuri ei ole muuttumaton - lähellekkään - tämä joka-päivä-lihaa -kulttuuri ei ole mikään alkuperäinen suomalainen malli - "alkuperäinen" suolla kuokkivan jussin ruokavalio lienee ennemmin ollut joka päivä puuroa. Ja nykyäänkään emme syö lähellekään samalla tavalla kuin vaikka vain 20-30 vuotta sitten. Kansainväliset ruokakulttuurit ovat tuoneet kenties lisää kasviksia ruokavalioon. Samalla tavalla luomalla kasvisruokakulttuuria - ravintolat, kirjat, blogit, tv-ohjelmat, kasvikset valuvat pikkuhiljaa ruokavalioon. Että ehkä se ei tapahdukaan jättämällä liha pois vaan lisäämällä kasvisruokaa.
Toisaalta - lihansyönti on myös.. syömistä, siinä on kyse ravinnosta, mahan täyttämisestä. Ehkä lihansyönnin kulttuurista ja psykologiasta voi puhua vasta sitten kun syöminen voi sisältää valintoja; ei ole pakko syödä sitä mitä on, kun ruuassa ei ole kyse selviytymisestä. Tätä voisi pohtia seuraavaksi (tai sitä seuraavaksi) - pitääkö kaikkien ryhtyä kasvissyöjiksi, että maailma pelastuu?
Lähteet: Piazza et al. 2015, lyhennelmä täällä
Loughnan et al. 2014, täällä
Ruby et al 2012, täällä
Rothgeber et al. 2012, täällä
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti