9. syyskuuta 2016

Blogin herätys ja syksyinen puolukka-kinuski-piiras

Jaaha, pitäisikö syksyn kunniaksi kaivaa taas tämä pieni blogi naftaliinista.. Kesä on aina näköjään niin kiireistä - tai pikemminkin tekemisen täyteistä -aikaa, ettei kamalasti tule ajatelluksi mitään, saati sitten, että kirjoittaisi jotain ajatuksellista. Tai edes reseptejä.

Nyt tein ja kehittelin ihan itse aika herkullisen piirakan ajankohtaisesta aineesta; puolukasta, olkoon se tämän syksyn  -ja uuden alun - ensimmäinen resepti. Liekö kuvaavaa, tulevaa ennustavaa, etten muistanut edes kuvaa ottaa itse piirakasta.. Toivottavasti ei kuitenkaan.. Ja kun ei kuvaa piirakasta, niin vaelsin lähimetsässä etsimässä sopivaa puolukkaa kuvitukseksi; se ei ollutkaan ihan helppoa, vaikka muissa metsissä puolukoita on saanut lähinnä väistellä. Toivottavasti kuva herättää leipomishalut. Tai ehkä jopa metsään meno -halut!


Piirakassa käytin kookossokeria, joka karamellisena sopii hyvin puolukan kanssa, sen voinee korvata muulla ruskealla sokerilla. 

Pohja:

200 g margariinia
n. 1 dl kasvimaitoa
1 1/2 dl  kookossokeria
4 dl jauhoja (esim. puolet kookos ja puolet grahamjauhoja)
(1 rkl psylliumia (tätä ei tarvita, jos käytät vain vehnäjauhoja)
1 tl soodaa

Täyte:

Reilusti (4 dl) puolukkasurvosta, sokeroituna maun mukaan

Kinuski:
1 dl kaurakermaa
1 dl kookossokeria
2 rkl maissitärkkelystä

Pohjaa varten märät ja kuivat aineet sekoitetaan ensin keskenään ja sitten kaikki sekaisin vähällä vaivaamisella. Levitetään pohja tavalliseen piirakkavuokaan ja puolukka survos päälle, paista näin n. 10-15 min. 200 asteessa. Ajatuksena, että puolukkatäyte hiukan kovettuu, eikä sekoitu kinuskin kanssa ihan täysin. Ota sitten piirakka uunista ja kaada päälle kylmä kinuskiseos, joka keittyy sitten uunissa. Kinuskin voi kaataa vaikka spiraalin muotoon, niin joka palassa on sitten kirpeää puolukkaa ja makeaa kinuskia. Jatka paistamista n. 15- 20 min. tai kunnes piirakka on sopivan väristä.

Piirakkaa ahmiessa olen miettinyt mitä kaikkea asiallista haluaisin syksyllä kirjoittaa. Ainakin oman ruuan kasvattamisesta. Kompostoinnista. Metsästyksestä. Kissoista. Pohtia yhä uudelleen arkipäivän "ekoilua", ruuan näkökulmasta ja muutenkin - varsinkin tulevassa uudessa haastavassa elämäntilanteessa; joudunko hylkäämään omat ylevät periaatteet ja tekemään vain sen minkä juuri ja juuri pystyy ja on helpompaa.. Ei kyllä sillä, että eläisin nytkään edes erityisen "ekosti". Ekoilu tässä lainausmerkeissä siksi, että se on niin ärsyttävä -ja monesti voi olla hyvinkin harhaanjohtava -termi.. Siinäpä olisikin kutkuttava aihe: mitä ekoilu, ekoelämä oikein on, mikä on oikeasti ekoa ja minkä ekoutta voisi vähän kyseenalaistaa..? Hajanainen mietiskely on kutkuttavan jännää, miten saisi vaan ajatukset kasaan, järjestykseen ja paperille..?

Ja toisaalta, nyt on vielä niin kesäisen kaunista ja lämmintä - pitäisikö mielummin lähteä vaikka metsään?